Pohjoisen ihmettelyä

Herätys puoli seitsemältä. Siis 6:30 vapaaehtoisesti! Aamupala nassuun hotelli Kean maittavasta aamispuffasta. Kamat kasaan ja eteenpäin. Akureyrin kaupunkiin tutustuminen jäi vähän puolitiehen, mutta eipä se haittaa koska tultiin tutustumaan luontoon eikä kaupunkeihin. 

Sydämellinen liikennevalo

Suunnitelmana oli katsella pari vesiputousta ja kierrellä Myavatn järveä ympäriinsä. Godafoss tuli ensimmäisenä vastaan. Ollaan kyllä saatu katsella ihan rauhassa näitä nähtävyyksiä. Kesällä olisi varmasti komeammat näkymät, mutta hinnat tuplaantuu vuokra-autoissa sekä useissa majoitusvaihtoehdoissa sekä koko saari on täynnä muita turisteja.

Godafoss

Kierreltiin Myavatn järveä ilman kummempia ennakkotietoja alueesta. Vastaan tuli mielenkiintoinen kyltti. Kuulostaa ihan norjalaiselta iskelmätähdeltä =) 

Dimmuborgir on jonkunlainen laavakivimuodostelma-nähtävyys. Kuvat kertoo enemmän kuin sanat. Kierreltiin aluetta parisen tuntia hangessa tarpoen. Tässä vaiheessa tuli huomattua että säiden herra on kyllä alkanut siunaamaan meidän päiväretkiä.

Paholainen asuu täällä

Kirkko

Rankan tarpomisen jälkeen suunnattiin Dettifoss putouksille. Lisää hangessa tarpomista luvassa. Taas saatin imailla huikeat näkymät ihan kaksistaan. Eipä valittamista siinä ;-)

Maa höyryää

Liian kuumaa uitavaksi

Dettifoss

Selfoss

Koko päivän raitisilmamyrkytyksen jälkeen ajettiin pieneen kalastajakylään Husavikiin. Täältä järjestetään kesäisin paljon valasbongausretkiä. Maaliskuussa valaat pysyy vielä piilossa. Kylä haisee kalalle! Etsittiin asiallista ravintolaa jossa asioida, mutta jotenki se taas kallistui siihen huoltoasema-burgeriin… Halpaa ja hyvää!

Husavik

Husavik

Ajeltiin rantatietä pohjoiseen ja käytiin jopa niin pohjoisessa kuin maitse voi Islannissa käydä. Eihän siellä muuta ollut kuin surkeaa soratietä koko niemen ympäri. Vihoin saavuttiin päämääräämme Raufarhöfn nimiseen kyläpahaseen. Pyörittiin kylää ympäri tunnin verran kunnes löydettiin meidän hyvin piilotettu hotelli. Oltiin jälleen ainoat asiakkaat. Hotel Nordurljos osoittautui alkujännityksen jälkeen mainioksi paikaksi viettää yö pienessä 200 ihmisen kylässä. 

Maisteltiin kylmät viikingit hotellin hienossa ravintolassa ja eipä aikaakaan kun talon isäntä tarjosi meille snapsit! Johan alkoi juttu lentämään ja pari tuntia tuli joristua hotellin isännän kanssa. Ukko rakentelee läheiselle kukkulalle pienimuotoista kivikasaa stonehenge-hengessä. Homma on vielä pahasti kesken, mutta varmasti komea näky kun joskus valmistuu!

Downtown Raufarhöfn

Tien päällä

Moro!

Hotellin anoina asiakkaina saatiin ruhtinaallinen aamupala nautittavaksi. Sillipurkit oli avattu ja kaikki! Päästiin hyvissä ajoin jatkamaan matkaa kohti Akureyriä. Tultiin samaa reittiä takaisin mitä edellisenä päivänä oltiin ajettu lumituiskussa. Oli kiva nähdä minkälaisessa maisemissa sitä tuli sokkona ajettua. Auramiehillä oli vieläkin duunit kesken. Huipulta oli kerennyt aurata vasta toisen puolen tiestä ja keskikaistalla komeili puolen metrin lumikaistale jonka meidän maakruiseri selätti mennen tullen. Aletaan olemaan jo sinut tuon toyotan kanssa =)

Tie nro 60 impassable

Päivä sattui olemaan reissun komein tähän mennessä. Aurinko paistoi pilviverhon takaa ja tuulikaan ei ollut ihan mahdoton. Suvin ajovuorolle sattui mukava soralumiloskapätkä 12% nousulla vuonon päälle tiukkojen mutkien ja mahdottoman kiipeämisen kera (ainakin neidin mielestä). 4vedolla pääsee melkein minne vaan.

Kuskin vaihto

Matkaa Akureyriin kertyi reipas 400km joista ensimmäiset 150 oli jännempää vuono/ vuoristotietä. Saaren ympäri vievä 1 tie on leveää päällystettyä hyväkuntoista ja hyvin pidettyä tietä, vähän alettiin jo ikävöimään niitä jänniä ääriolosuhteita ;-)

Akureyrissä majoituttiin ensimmäistä kertaa oikeaan hotelliin, Hotel Kea. Ostin lennot supersaverilta ja sain 40€ bonarit jotka tuhlasin tähän. Hinnaksi jäi 60€. Huikean ajopäivän jälkeen korkattiin huoneessa muutamat viikinki-oluset ja jotenki homma kallistui päiväkännien puolelle. Ihmeteltiin tovi tätä funktiota kunnes Suvi bongasi tölkin kyljestä tekstin "alkóhól 5.6% rümmál". Tämä selvensi asioita.

Jätettiin kaupungin tutkiminen myöhemmäksi ja vaaputtiin hotellista kadun toiselle puolelle ravintolaan kupua ravitsemaan. Suvi otti perinteisen pastan ja minä otin lammasta. Sain heti osakseni kuninkaallista kohtelua, olinhan tilannut kalleinta mitä listasta löytyy. Alkupalat ja jälkiruoat tuli pyytämättä ja pirun hyvääkin oli! Ruokailun jälkeen painuttiin pehkuihin ja päivä alkaa olemaan pulkassa.
Huomenna on pitkä päivä edessä...

Ps. Nyt löytyi autosta se ajonvakautus-off nappi. Seuraavat päivitykset siis tuolta merenpohjasta =)

Tietoisku Islannista

Islanti on edelleen kallis maa.

Veri kiertää

Harmittaa kun tuo snaefellsnesin niemimaa jäi näkemättä lumimyräkän vuoksi. Netistä näkee ajantasalla olevan tiestön kunnon Islannissa. Meidän ajama pätkä oli merkitty "difficult road conditions". Siitä seuraava onkin impassable eli ei onnistu.
Majoituttiin Grundarfjordurissa "Old post office" nimisessä majatalossa reilu 50€ hintaan. Majatalot on hyvä vaihtoehto budjettimatkailulle. Suihkut, wc ja keittiö ovat yleensä kaikkien vieraiden yhteisessä käytössä. Käytiin vielä illan päälle paikallisessa ravintolassa syömässä hyvät mätöt. Kyllä maistui viking-olut hyvältä pienen rallin jälkeen.

Sama kurja keli jatkui aamulla. Ihmeelliset reittivalinnat ja vuoristotiet aiheuttivat taas ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Pahimmillaan tuolla vuoristossa ei näe mitään muuta kuin valkoista ympärillä, ei erota taivasta maasta, näkee vain keltaiset tienreunus-tolpat joita on 25-50 metrin välein. Välissä ei näe niitäkään.

Tunsin itseni jo melkoiseksi rallimestariksi kun päästiin pahimmasta myräkästä, kunnes vastaan tulee rekka, traktori ja nissan micra =)
Taitaa olla ihan normi kelit vuoristoissa...
Kierrettiin monta pikkukylää läpi. Yhdessä saatiin jopa ilmaiset kahvit kun tädillä ei korttimasiina toiminut. Muuten ollaan pärjätty mainiosti ilman Islannin kruunuja.

Matkaa seuraavaan pysäkkiin tuli 300km. Hotel Reykjanes keskellä ei mitään länsivuonoilla. Chekattiin ittemme sisään ja lähdettiin käymään vielä Isafjordurissa, länsivuonojen pääkaupungissa. Linnuntietä matkaa kertyisi ehkä 25km mutta siltoja ei ole ja tie menee vuonojen reunustaa pitkin joten ajoa kertyi 130km siivu.
Vähän molemmilla jännitti ajella sohjossa ja jäässä kapeaa tietä ilman kaiteita! Ajonvakaus-systeemi piipitti ja korjaili sivuluisuja. Vanhana rattimiehenä korjailisin mielellään nuo luisut ihan itse, mutta ei vieläkään löydy sitä nappia tuosta autosta! Pahimmissa paikoissa tien reunan ja meren välissä oli n. 50 metrin pudotus.

Lupaus auringosta

Isafjordur on hienon näköinen pieni suuri kaupunki vuonojen ympäröimänä. Nopeasti heitettiin hampurilaiset naamariin jotta kerettäisiin ennen pimeää takaisin. Paikallinen alko koluttiin myös läpi sekä jeepin tankkaus. Tuo meidän 60000€ mönkijä hörsii löpöä reilu 10 litraa /100km. Diesel maksaa täällä enemmän kuin bensa, n. 1,6€ litra...

Jeah

Takaisinpäin ajo sujui helpommin kun ei tarvinnut ajaa meren puolella tietä. Aurinkokin meinasi paistella. Suvi bongasi pari hyljettäkin matkalla vai mitä mursuja ovatkaan...

No tämä on kuitenkin menomatkalta.

Hotel Reykjanes on joskus aikoinaan rakennettu sisäoppilaitos ja tällä vuosituhannella muutettu hotelliksi. Paikka on mukavasti rempallaan, huoneet pieniä ja suihkut ja vessat taas käytävillä.

tv-huone

Takapihalta

Paikan vetonaulana toimii 12 x 50m uima-allas jossa kiertää vesi kuumista lähteistä. Vesi on n. 40 asteista.
Me oltiin Suvin kanssa hotellin ainoat asiakkaat joten uima-allaskin oli kokonaan meidän käytössä. Kaikkihan arvaa miten siinä sitten käy... ;-)

Uskaltaisko?

Uskaltaa!

Isännän vehkeet

Hotellin isäntä esitteli omaa autoansa. Islantilaiset tykkää ajella isoilla autoilla. Kuvan F250 on tuunattu 500hv diesel moottorilla ja alusta/ rengas muutoksilla. Muutokset maksaa enemmän kuin koko auto. Kyllä kelpais ajella jäätiköllä! Suomeen ei tuollaista kukaan edes yrittäis saada rekisteriin.
Hotelli, aamupalat ja 3 kylmää viking olutta kustansi 16000 kruunua eli n. 100€.


Kuvapläjäys matkan varrelta:

Soratie jonnekin

Turistit pulassa. Onneksi ei mennyt meren puolelle. Ei siis ole meidän auto =)

Reitti:

View Larger Map

Golden Circle

Olikohan pientä krapulaa tai jännitystä ilmassa kun aamusella oli vähän kehno olo. Autovuokraamo Herzin täti tuli meidät noutamaan majapaikasta autovuokraamolle. Samainen ihastuttava neito tarjosi meille uutta Land Cruiseria pienemmän Rav4 sijaan, ilman lisämaksua. Deal! 

Jännitykset ja tärinät katosi heti kun pääsi auton rattiin. Mukava peli 560€ 8vrk.

Vanhana rattimiehenä vähän harmittaa kun en ole vielä löytänyt vipua mistä saa ajonvakauksen pois päältä. Edes hetkeksi ;-) 

Nuo ajonvakausjärjestelmän anturit tais pelastaa meidän persaukset pariin otteeseen kun keli muutui iltaa kohti huonompaan suuntaan, mutta siitä jäljempänä.

Otettiin ajoreitille perinteinen Golden Circle: Geysir, Gullfoss ja Thingvellir kansallispuisto. 

Aivan mahtavaa olla taas tien päällä, arktisissa maisemissa. Geysirit oli mieleenpainuva kokemus, n 5-10min välein paukahti ilmoille 30 metrinen höyryävä vesipatsas.

Gullfoss on komea pauhaava vesiputous hieman geysir:ltä eteenpäin. Kylmä/ märkä tuuli ja 3 bussillista muita turisteja stetsonihatuissaan haittasivat vähän vesiputouskokemusta.

Hyvin varusteltu

Thingvellir puistossa oli taas ihan toisenlaiset maisemat. Amerikan ja Euroopan mannerlaatat erkanee siinä jonku sentin vuosivauhtia eli periaatteessa ollaan taas Amerikan mailla =) 

On paikalla jotain historiallistakin merkitystä, mutta ei siitä sen enempää. Kesällä varmaan hienompi. Maan parhaat sukelluspaikat taitaa kuitenkin puistosta löytyä (ja kylmät). Me ei tultu tänne sukeltelemaan, ainakaan vapaaehtoisesti joten otettiin nokat kohti seuraavaa majapaikkaa Grundarfjorduria. 

Kolikoita veden pohjassa

Tähän väliin muutama otos tien päältä.

Nämä hepat menee kovalla tuulella siistiin jonoon nokka tai persaus kohti tuulta.

Kaunis ajatus oli kiertää Snaefellsnesin niemimaa ja ihailla samannimistä jäätikköä josta pääsee kuulemma maan keskipisteeseen, mutta keli muuttui niin perseeksi ettei eteensä nähnyt kymmentä metriä. Kannattaa ottaa nuo kelivaroitukset tosissaan Islannissa. Päästiin kuitenkin perille mutta välillä meinas usko jo loppua. 

Pikku pätkä josta ei saa edes aavistusta todellisesta tilanteesta.